torstai 14. joulukuuta 2017

Workshop on Social Welfare Technology lauantai 25.11.2017



Tilaisuuden avasi Osakan yliopiston professori Eiko Kashira, joka vastaa yliopiston kansainvälisistä vaihdoista. Tämän jälkeen osallistujat esittäytyivät. Myös koko meidän delegaatio esittäytyi. Osallistujina oli yliopiston tutkijoita, opettajia, opiskelijoita sekä  yrityselämää hyvinvointiteknologian alalta.

Puhujia oli kolme. Nina Eskola-Salin kertoi hyvinvointiteknologian hyödyntämisestä ja opetuksesta Suomessa. Nina nosti esiin Suomen ja Japanin samanlaiset haasteet; väestö vanhenee ja tarvitaan uudenlaisia palveluita ja uutta teknologiaa. Nina kertoi myös Hyvinvointiteknologia – opetuspaketista, joka on tehty lähihoitajaopiskelijoille.  Ninan esitelmä löytyy Hanako- verkoston www-sivuilta.

Hideo Kawasaki Panasonic yhtiöistä esitteli Panasonicin kehittämiä age-free – business yksikön tuottamia laitteita. Hän lähestyi aihetta erityisesti tuotekehittelynäkökulmasta. Panasonicilla on hyvin monipuolisesti hyvinvointiteknologiatuotteita, lisäksi heillä on Japanissa erilaisia hoivakoteja. Panasonicin keskeinen lähtökohta on asiakaslähtöisyys. Hoidon tarve tulee lisääntymään Japanissa valtavasti, etenkin dementia tulee lisääntymään valtavasti. Tarvitaan uusia apuvälineitä ja teknologiaa helpottamaan tilannetta, Panasonic haluaa olla tässä kehitystyössä aktiivisesti mukana. Hän esitteli mielenkiintoisen esimerkin pyörätuoli-sängyn (”robottisänky”) vuosia kestäneestä tuotekehittelystä ja lopputuloksen.

Professori Masaki Okada Osakan yliopistosta kertoi ICT -opetuksesta Japanissa.Haasteita on mm. muihin OECD maihin verrattuna nuorten vähäinen ICTn käyttö. Vaikka Japani on maailman johtava laitteiden myyjä, on nuorten kiinnostus alaan siis vähäistä. Tarvitaan lisää ja erilaista ICT opetusta ongelman ratkaisemiseen; tietoa, ajattelutaitoja, vuorovaikutustaitoja, luovutta, ongelmanratkaisutaitoja ja uudenlaista asennetta oppimiseen. Nämä ovat näkymättömiä taitoja ja liittyvät syväoppimiseen. Teknologia voi olla hyvä väline uudenlaisen opetuksen rakentamisessa. Japanissa kouluissa on käytössä mm. älytauluja, tulossa digitaalisia kirjoja. Ohjelmoinnin opetus tulee kouluihin 2020. Tähän liittyen myös opettajat tulevat tarvitsemaan lisää taitoja.

Puheiden jälkeen oli varattu aikaa yhteiselle keskustelulle. Keskustelu oli vilkasta.Hyvinvointiteknologian käyttö Suomessa herätti paljon kiinnostusta ja kysymyksiä. Maria Juuso kertoi käytännön esimerkkejä teknologian käytöstä Villa Tapiolasta. Nina Eskola-Salin kertoi kotihoidon käyttämästä teknologiasta. Kysyimme hyvinvointiteknologian opetuksesta Japanissa, sitä ei erillisenä tällä hetkellä ole, mutta kolmannen vuoden hyvinvointialan opiskelijoille sitä on tulossa. Kerroimme opetuksen kehittämisestä Suomessa ja yritysyhteistyöstä oppimisympäristöjen kehittämisessä. 
Seminaarin päätteeksi Etuko Katuki lausui päätössanat. Kyseessä oli kuudes yhteistyöseminaari Ryuuseifukushikain, Hanako -verkoston ja Osakan Yliopiston välillä. Seminaareissa on aina haluttu luentojen lisäksi keskustelua ja yhteistä kehittämistä sekä työskentelyä. Tällä kertaa mukana oli myös muiden yritysten edustajia, kuten Panasonicin. Päivä oli oikein onnistunut ja osanottajia oli paljon, vaikka seminaari järjestettiin lauantaina. Aihe oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Uusia ajatuksia toivottavasti heräsi osallistujissa.

Virpin ja Terhin työpäivät

Kahdesta työpäivästä nousee ensin mieleen ihmisten ystävällisyys kaikessa toiminnassa. Meidän ohjelma oli hyvin suunniteltu molempiin päiviin. Maanantaina kiersimme kaikki tulevat työpaikat läpi, tämä auttoi orientoitumaan tiistain ja torstain työpäiviin. Tiistaina työskentelemme Miyakojimassa, vanhusten päivätoiminnassa, ja torstaina hoivakoti Yume Amamissa. Meidän omat aktiviteetit onnistuivat hyvin. Näytimme asukkaille videon Suomesta ja soitimme Finlandia hymnin. Keskustelimme kuvakorteista ja pelasimme muistipeliä.

Päivät olivat mielenkiintoisia. Yhteisöllisyys on asia mikä näkyi kaikessa toiminnassa. Asiakkaat olivat koko päivän yhteisessä tilassa, omissa huoneissa nukuttiin yöllä. Tapahtumia ja ohjelmaa oli paljon. Työntekijät olivat pirteitä ja innostavia, omalla olemuksellaan he innostivat ja motivoivat vanhukset mukaan kaikkeen toimintaan. Ympäristöt olivat kauniita.Asiakkaiden töitä oli seinillä paljon esillä.
Jume Amamissa oli hyvin rauhallinen tunnelma, työntekijät liikkuivatkin miltei huomaamattomasti. Rauhallinen tunnelma johtui Labour Daysta. Yume Amamissa pääsimme mukaan myös asiakkaille järjestettyyn konserttiin. 

Miyakojimassa oli paljon ryhmätoimintaa, mutta jokaisella myös omat aktiviteetit. Asiakkaat haettiin aamulla ja päivän kuluessa he pääsivät kylpyyn. Kaikki siirtymät toiminnosta toimeen olivat hyvin nopeita, mutta huomaamattomia.
-Virpi-

Kulttuuripäivä Kiotossa






Kulttuuripäivä Kiotossa
Perjantaina 24.11.2017 meille hanakolaisille oli järjestetty kulttuurimatka Kiotoon - Japanin kulttuurilliseen ja hengelliseen keskukseen. Kioto oli arvostettujen keisareiden koti Nara-kauden jälkeen 700-luvun lopulta aina 1800-luvun lopulle saakka. Aikoinaan buddhalaisten temppeleiden rakentaminen oli aluksi kiellettyä, mikä voi tuntua erikoiselta, koska kaupunki tunnetaan nykyään nimenomaan temppeleistään. 
Me vierailimme kolmella eri temppelialueella. Aamupäivällä saavuimme Kinkaku-ji ”Kultaisen paviljongin temppeliin”. Paviljonki loisti kultaisena peililammen toisella puolella. Paviljonkin ylimmät kerrokset on päällystetty lehtikullalla ja katolla on kultainen kiinalainen feeniks. Näistä ja monista muista temppelin historiasta kertoi meille mukana ollut oppaamme Nadja. Paviljonkia ympäröi hieno kiinalainen puutarha ja onnistuneesti saimme sieltä valokuviakin otettua.
Toinen kohteemme oli Kiomizu-temppeli, joka on yksi Kioton vanhemmista temppeleistä. Kiomizu-temppeli sijaitsee vuoren rinteellä, joten näkymät kaupunkiin olivat uskomattoman hienot. Kiomizu-temppeli on varmaan yksi suosituimmista temppeleistä, koska väkeä temppelialueella oli ihan ruuhkaksi asti. Ylhäällä temppelialueella ihailimme Kioton ihania ruskasävyjä.

Kiotossa, erityisesti Koimizu-temppelialueella näimme geishoja tai maikoja tai oikeastaan vain kopioita heistä. Yhden aidon oikean geishan onnistuimme näkemään siellä.
Viimeisenä suuntasimme matkamme Inariin eli Fushimi Inari pyhäkköön. Pyhäkkö itsessään, mutta myös sen ympäristö oli vaikuttava ilmestys. Inari-jumalattaren sanansaattajina pidettyjä kettuja näkyi joka puolella temppeliä. Temppelinportit olivat oransseja, jota kylpivät kauniisti ilta-auringossa.
Lounaalla nautimme tempuran ravintola Tempura Endossa. Tempura on perinteinen japanilainen ruokalaji, joka valmistetaan merenelävistä ja kauden vihanneksista. Raaka-aineet leikataan suupaloiksi ja kastetaan vehnävoiseokseen ja keitetään öljyssä (cotton-oil?).


Ilta huipentui Rouva Fujimiton seurueineen tarjoamaan Kiitos-illalliseen Kiitos-ravintolassa. Ruoka oli hyvää ja seura oli hauskaa. Ilta oli täynnä puhetta, naurua ja laulua. Paremmin ei olisi Kulttuuripäivää voinut lopettaa.

Seminaarin juhlaillallinen ja kirjanjulkkarit


Seminaarin juhlaillallinen ja kirjanjulkkarit

Keskiviikon seminaaripäivä huipentui juhlavaan illalliseen kattokruunujen loisteessa. Meidät otettiin vastaan kunniavieraina muiden Osakan silmää tekevien arvovieraiden joukkoon. Kauniita puheita rouva Fujumotolle hänen ansiokkasta työstään hoitotyön kehittämiseksi Japanissa. Hanako-verkostolla ja yhteistyöllä suomalaisten kanssa on ollut tässä merkittävä vaikutus. Kiitokseksi ja kunnianosoitukseksi saimme kuulla Finlandia-hymnin sekä suomeksi että japaniksi. Niin ja ruoka, voi hyvänen aika, mitä meille tarjoiltiin. Tänään menu oli melko länsimainen kampasimpukoineen, kaviaareineen ja täydellisine pihveineen. Sellaista herkkua, että sen ääressä olisi voinut istua pitkään ja hartaasti. Japanilaisella tehokkuidella lautaset vaihtuivat kuitenkin sellaisella vauhdilla, ettei melko rivakka satakuntalainenkaan meinannut pysyä perässä. Hyvinvointiteknologia työryhmän puheenvuoro sai kiitosta DaiwaHousen kiitospuheessa, Suomi on monella tapaa Japania edelle etenkin hyvinvointi-/terveystiedon keräämisessä ja hyödyntämisessä. Toivoivat, että Japanin paikalla olleet ministerit lähtisivät viemään asiaa eteenpäin Japanissakin. Työryhmämme jääkin odottamaan kutsua ministeriöiden vieraaksi. ☺

Seminaari



Seminaarin avasi Ryusei Fukushikai säätiön Kayoko Fjuimoto. Hän kertoi säätiön yhteistyöstä Hanako-verkoston kanssa. Seminaarin teema oli hoitotyön tulevaisuus ja erityisesti hoivateknologia.

Sosiaali-,terveys- ja työministeri Hidenobu Otani sekä Hyvinvointi-ja vanhuusasioiden ministeri Takeshi Kobayashi toivat seminaariin tervehdyksensä ja painottivat hyvinvointiteknologian ja laadukkaan vanhustenhoidon tärkeyttä vanhenevan väestön Japanissa. Japanissa tarvitaan osaavaa työvoimaa vanhustyöhön, mutta työvoiman löytäminen vanhustyöhön on haastavaa. Ehkä lisääntyvä teknologia tuo työhön hohdokkuutta, mutta lisäksi tarvitaan myös työolojen ja palkkauksen kohentamista. Takeshi Kobayashi korosti hyvinvointirobottien merkitystä vanhustyön helpottajina. Vanhukset taas tarvitsevat helpostikäytettävää teknologiaa helpottamaan omaa elämäänsä ja parantamaan itsenäistä selviytymistä kotona.

 Hanako-hankkeen puheenvuoron piti Sirje Hassinen. Hän kertoi Hanako- hankkeesta, sen toiminnasta ja historiasta. http://www.hanako-network.com/   

Seminaarin toisessa osassa oli hyvinvointiteknologian liittyviä puheenvuoroja. Kuulimme mm.Osakan teknillisen  yliopiston professorin Hiroshi Ishiguron puheenvuoron siitä, mitä inhimillistä ominaisuuksia halutaan ja voidaan robotteihin liittää ja miten erilaiset ihmiset nämä ominaisuudet kokevat. Monille terveille ja nuorille henkilöille  kauniit robotit vaikuttavat houkuttelevilta. Kuitenkin ilmeettömät robotit kiehtovat esim autisteja sekä Alzheimerin sairastuneita. Keskeinen kysymys on, minkäänlainen ja tyyppinen robotti lisää kommunikointia ja motivoi liikkumaan eniten. Kauko-ohjattava Telenoid esiteltiin esimerkkinä neutraalista ja ilmeettömästä robotista, joka tutkimusten mukaan herättää positiivisia kokemuksia tutustumisen jälkeen. Vanhusten eivät kokeneet Telenoidia millään tavalla oudoksi, vaan liittivät siihen tutustumisen jälkeen hyvin positiivisia kokemuksia, eivätkä kyllästyneet siihen. Toinen esimerkki oli ilmeetön Hug-Be, jonka halaaminen lisäsi tutkimuksessa vanhusten onnellisuutta.
Iltapäivällä kuulimme myös eri yritysten, kuten Daiwan ja Panasonicin puheenvuoroja ja tuote-esittelyitä teemaan  liittyen; esim. pyörätuoliksi muuttuva sänky. Teknologiayritykset tarvitsevat yliopistoja ja työpaikkoja kehittämään hyvinvointiteknologiaa yhdessä.

Nina Eskola- Salin (klo 15.06-15.16) kertoi Hyvinvointiteknologia - verkoston toiminnasta ja tuloksista.
Seminaari oli suunniteltu minuutin tarkkuudella ja meidän hämmästykseksi aikataulu piti melko hyvin!
Seminaarin jälkeen oli vielä rouva  Fujimoton uuden kirjan julkaisutilaisuus ja juhlaillallinen, jonne mekin olimme kutsuttuja. Upeat juhlat!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Maria ja EIja Yme Nagaissa


Meidät otettiin vastaan lämpimästi, japanilaisen tapakulttuurin mukaisesti.
Tavoitteenamme oli järjestää toimintatuokioita hyvinvointiteknologiaa hyödyntäen päivätoimintakeskuksessa ja osastolla. Olimme aiemmin (20.11) tutustuneet yksikköön ja ymmärtäneet teknologian käyttöön liittyvät haasteet. Olimme suunnitelleet erilaista toimintaa huomioiden asiakkaat, tilat ja muut resurssit.
Tavoitteenamme oli järjestää päivätoimintakeskuksen asiakkaille mm. suomalaisen musiikin tahtiin liikkumista, pelituokioita ja tutustumista suomaisen vanhuksen elämään digitarinan avulla. Olimme myös miettineet, että nämä voisivat toteutua hyvin huomioiden päiväkeskuksen muun toiminnan. Olimme myös ajatelleet, että voisimme soveltaa suunnitelmaamme osastolla asukkaiden sen hetkisen toimintakyvyn ja jaksamisen mukaan.

Miten toteutui:

Suunnitelmamme muuttuivat Wi-Fi:n toimintaongelmien takia. Olimme jo varautuneetkin siihen ja miettineet muuta ohjelmaa tilalle. Hyödynsimme mm. kännykkään ladattua piirustussovellutusta. Henkilökunta auttoi myös meitä ottamalla meidät mukaan päivittäin toteutuvaan liikuntatuokioon. Liikkeet olivat asiakkaille tuttuja ja kukin teki niitä oman toimintakykynsä mukaan. Tuokion päätteeksi lauloimme heille suomalaisia lauluja.
Lounaan jälkeen jatkoimme muistisairaiden hoivaosastolla. Osa asukkaista oli meidän tullessa päiväsalissa. Ystävällisen henkilökunnan avustuksella tutustuimme asukkaisiin ja pääsimme myös tekemään origameja taitavan ohjaajan ja omaisen avustuksella. Origamien taittelun lomassa mietimme niiden tekemisen merkitystä kulttuuritietouden edistäjänä, hienomotoristen taitojen ja keskittymiskyvyn parantajana.

Mietteitä ja havaintoja:

Japanilainen perinteitä arvostava tapakulttuuri ilmeni niin asiakkaiden kohtaamisessa kuin muussakin toiminnassa päivän aikana. Vanhusten kunnioittaminen ilmeni erityisesti erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Erilaiset säännöt ja normit ohjasivat toimintaa, esim. tarkkana päiväohjelmana tai tiettynä liikuntatuokiona kaikille. Kylpeminen on myös osa perinteistä kulttuuria. Päiväkeskuksen asiakkaat kävivät myös kylpemässä sovittuina päivinä.
Perinteet ohjasivat paljon käytänteitä. Teknologiaa on otettu käyttöön pienin askelin. Miten esim. päivätoimintaa voisi rikastuttaa teknologian avulla vaatii vielä keskustelua ja erilaisia resursseja.
Erityisen myönteisenä koimme Nagain sosiaalisen ilmapiirin, aistittavissa oli työnilo ja vanhusten kunnioittaminen.




Taina ja Kirsi Yme Nagaissa ja Yume Paratiisissa



Taina ja Kirsi, Yume Nagai:
Tiistaina pääsimme työskentelemään Nagain päivätoimintakeskukseen ja sen yhteydessä toimivaan muistikuntoutujien ryhmäkotiin. Meidät otettiin iloisesti vastaan, ja pikaisen palaverin jälkeen olimme jo toimimassa asiakkaitten parissa. Tableteilla tehtävät aivojumppa-treenit, Miina Sillanpään Foramen-harjoitukset ja Papunetin palapelit kiinnostivat asiakkaita, joita toiminnanohjaajat ohjasivat kokeilemaan uusia pelejä. 


Aamupäivän aikana pääsimme seuraamaan myös erilaisia päivätoiminnan valikoimaan kuuluvia, toimintakykyä tukevia ohjelmia: pyyheliina-tuolijumppaa, suujumppaa ja kielivoimisteluja, joissa mutkikkaita loruja toisteltiin aina kiihtyvällä vauhdilla lopuksi yhteiseen nauruun purskahtaen. Kaikille yhteinen Suomi-ohjelmamme koostui lauluesityksestä ”Minun kultani kaunis on” sekä suomalaisten luontokuvien inspiroimasta liikuntahetkestä.

Ikäihmisten päivätoimintapäivä muodostuu japanilaisille tärkeästä kylpemisestä, sen jälkeisestä kaunistautumisesta, ruokailusta sekä yhteisöllisestä tavasta viettää hauska päivä erilaisten ajankohtaisten aktiviteettien, jumpan, kädentaitojen ja aivojumppaharjoitusten parissa.
       

Puolenpäivän ruokailun jälkeen siirryimme yläkerran ryhmäkotiin. Yllättäen ainoa siellä toimiva tekninen väline oli oma puhelin, joten aloitimme asukkaisiin tutustumisen esittelemällä heille lemmikkien ja lasten kuvia. Yhteistä ohjelmaa jatkettiin Rati riti rallaa -verryttelyillä ja luontoteemaisella mielikuvajumpalla, jossa liikuttiin metsässä, uitiin, kalastettiin ja lopuksi nautittiin kalastuksen antimia. Ryhmäkodin henkilökunta heittäytyi ennakkoluulottomasti mukaan mielikuvituksemme lentoon, tulkkasi asukkaille tarinan etenemistä, ja yhteisestä jumppahetkestä muodostui kutkuttavan hauska yhteinen mielikuvitusseikkailuJ



Iltapäivän ohjelmassa oli vielä Takoyakin eli japanilaisten mustekalapyöryköiden valmistamista yhdessä asukkaitten kanssa. Saimme kuulla Takoyakin olevan osakalainen perinneherkku ja todella innokkaasti asukkaat osallistuivatkin niiden valmistukseen. 


   Taina ja Kirsi, Yume Paratiisi:       
Torstaina olimme Yume Paratiisissa Aurora osastolla. Meitä oli odotettu, sillä osa vanhuksista oli valmistautunut vastaanottamaan meitä maailman kartan ja pienen sanaston kanssa. Juttu luisti heti alkuunsa translation sovelluksen avulla. Vanhukset kyselivät mm. joulupukista ja joku kertoi syöneensä poroa. Myöhemmin saimme kuulla, että tähän keskusteluun osallistunut 95 -vuotias mies oli saanut viettää ”muistohäät” myös Yume Paratiisissa asuvan vaimonsa kanssa (ja meille luvattiin lähettää video heidän häistään). Nyt tämä mies soitti innoissaan vaimolleen, joka saapuikin hoitajan avustamana paikalle meitä tervehtimään.

Eräs vanhuksista näytti taitonsa origamin tekemisessä ja saimmehan mekin koettaa taitojamme. Tekemisen into tarttui myös erääseen poissaolevan tuntuiseen vanhukseen, joka tuntui virkistyvän yhteisen tekemisen äärellä ja halusi yrittää. Eräs iäkäs nainen oli erityisen kiinnostunut Tainan himmelin tekemisestä ja halusi saada valmiin himmelin lahjaksi ja sen hän toki sai.











Ennen lounasta paikalle saapui jumppari. Alkujumppa oli sama kuin Yume Nagaissa nähty, mutta seuraava vauhdikkaampi musiikki sai osan vanhuksista todella innostumaan. Eräs asukas oli tuotu paikalle sänkytuolilla, jossa hän istui puoli-istuvassa asennossa katsellen muiden menoa. Kirsi tarttui häntä käsistä ja jumppasi yhdessä hänen kanssaan musiikin tahtiin, ja kyllä vanhuksen kasvoille nousi iloinen hymy. Myös edellä mainittu 95 -vuotias mies jumppasi onnellisen oloisena vaimon juuri käytyä osastolla. Jumpan jälkeen valmistelimme yhdessä henkilökunnan kanssa asukkaita lounaalle. Saimme kauniisti kirjotun essun voidaksemme jakaa käsipyyhkeitä, ruokailuvälineitä, teetä ja lounastarjottimia. Yhtä asukasta lukuun ottamatta he söivät itse, kuka puikoilla, kuka lusikalla tai haarukalla. Asukkaiden jäädessä jatkamaan lounastaan meidätkin ohjattiin alakertaan lounaalle.

Lounaan jälkeen palattuamme taas osastolle oli asukkaat jo autettu toiseen huoneeseen odottamaan meidän ohjelmallista tuokiotamme. Koska wifi ei ollut käytössä, aloitimme tuolijumpan laulamalla ”ratiritirallaa, tuli talvi halla” -laulun tahdissa. Toistimme sen monta kertaa vaihtaen aina liikettä. Oli taas ihana huomata, kuinka helposti japanilaiset vanhukset lähtevät iloisesti taputellen mukaan! Katsoimme  dvd:ltä Suomen luonnosta kauniita kuvia eri vuodenajoista Sibeliuksen musiikin soidessa taustalla. Koska siis tiesimme jo etukäteen että wifi ei toimi Paratiisissa, olimme ladanneet iPadille ilman nettiä toimivia ohjelmia esim. piirustus/maalausohjelma. Muutamat vanhukset halusivat koettaa iPadille kosketusnäyttökynällä kirjoittamista ja onnistuessaan osaamisen ilo jaettiin kaikille kehuen ja kiitellen. Eräästä rouvasta otimme valokuvan, joka ladattiin piirustusohjelmaan ja kuvaa muokattiin rouvan toiveiden mukaan. Myös tämä hauska kuva esiteltiin muille paikalla olleille asukkaille hilpeiden huudahdusten kera.



Loppupäivä meillä menikin osallistuessamme alakerrassa kaikille asukkaille tarkoitettuun osallistavaan musiikkituntiin. Vapaaehtoiset soittaja+laulaja saivat yleisön mukaan, ja asukkaat lauloivat reippaasti lauluvihkon sanoja seuraten. Välillä esiintyjät kyselivät ilmeisesti tietovisan tyyliin jotain asukkailta ja taas laulut jatkuivat. Autoimme asukkaita takaisin omalle osastolle ja sitten jo olikin aika hyvästellä. Kyllä tässä paikassa olisimme viihtyneet pidempäänkin! Yhteisöllisyys ja iäkkään ihmisen arvostava kohtaaminen näkyy ja tuntuu vahvana. Kunpa saisimme siitä vietyä pienen palan opiskelijoidemme välityksellä Suomen vanhusten ulottuville!

Taina Halsvaha ja Kirsi Leinonen


keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Tonttutiimi Tiuhti ja Viuhti Yume Paratiisissa ja Yume Miyuakojimassa.

 Ninan ja Teijan trainingohjelma koostui päivästä tehostetun palveluasumisen yksikössä vanhusten palvelukeskuksessa Yume Paratiisissa ja Miakojiman päivätoimintakeskuksessa. Yume Paratiisissa seurassamme oli CostaRicasta Japaniin muuttanut Nahira, joka oli pyydetty paikalle varmistamaan, että suuremmilta kieliongelmilta vältytään. Trainerimme Sakamoto kun ei yhtään puhunut englantia. Japanilaisten heikko englanninkielen taito hämmentää aina uudelleen.

Yume Paratiisissa päästettiin osastolle vasta, kun aamutoimet oli lähes hoidettu. Osastolla, jossa työskentelimme, asukkaat olivat keskivaikeasti ja vaikeasti muistisairaita. Kontaktia otimme muutamilla japaninkielisillä fraaseilla, joita olimme päihimme takoneet. Huomasimme, että hymy, lähellä olo ja kosketus toimivat kuitenkin parhaiten kansainvälisenä kielenä.

Päivittäisten toimien ohella päivän ohjelmassa oli tuolijumppaa, poskilihasjumppaa, meidän toimintatuokio ja osalle asukkaista hienot päiväkahvit. Osastolla käy säännöllisin väliajoin vapaaehtoinen meikkitaiteilija meikkaamassa vanhukset, joiden vuoro on osallistua alakerran päiväkahville. Huomiota herättävää oli se lämpö, jolla asikkaita kohdeltiin ja miten heidän kauneuttaan kehuttiin. "Kirei des" ja "peppii san" huudahdukset kaikuivat ihastuneina osastolla. Kaunistautumisen jälkeen kuljetimme rouvat alakertaan kahville, jonka hälkeen heistä otettiin kuvat joulukuusen äärellä. Japanilaisilta voisimme ottaa oppia esteettisten arvojen kunnioittamisesta ja vaalimisesta, silloinkin kun asiakas ei siihen enää itse pysty tai osaa sitä vaatia. Japanilaisille voisimme puolestaan vinkata, että meikkisudit kuten huulipunasiveltimen voisi asiakkaiden välillä vaikka putsata tai vaihtaa.




Torstaina tiimimme suuntasi päiävtoimintakeskukseen, jossa meitä vastassa oli keskuksen johtaja herra ja suloistakin suloisempi Shelly, Filippiineiltä Japaniin muuttanut hyvää englantia puhuva hoitaja, joka toimi trainerinamme. Tunnelma heti päiväkeskussaliin päästyämme oli käsinkosketeltavan sydänellinen, lämmin, rento ja iloinen. Päivä oli täynnä puuhaa ja tohinaa. Kullakin asiakaalla oli oma kansio, jonne oli valittu hänelle mieluisia ja sopivia tehtäviä. Asiakkaat puuhailivat omissa pöydissään, joku Sudokun, joku väritystehtävän ja joku päässälaskujen parissa. Vuorollaan asikkaat kuntoilivat ohjelman mukaisesti salin seinustalla olevilla kuntoilulaitteilla ja vuorollaan kukin vietiin yläkertaan kylpyyn. Iltapäiväkahvien jälkeen päivä huipentui karaokesessioon, jossa kukin sai vuorollaan olla pöivän tähti, me mukaan lukien. Jumpat koostuivat istuen tehtävistä liikkeistä ja paljon käsille hienomotorisia harjoituksia. Erikoista oli ennen ruokailua tehdyt kasvojen, erityisesti suun ja kielen liikkeet. Rytmi ja laskeminen korostui kaikissa liikkeissä. Musiikin merkitys oli tärkeää. 

Olimme valmistelleet päiviimme Joulu-aiheisen toimintatuokin. Aluksi katsoimme videon Joulupukin kylästä poroineen, kirjeröykkiöineen ja revontulineen. Tanssimme jouluvalssia, kirjoitimme yhteisen kirjeen Joulupukille ja päätimme tonttutanssiin tip-tap-tip-tap. Joulupukin kirje piti kirjoittaa sähköisesti, mutta tekniikka teki tepposet ja pukin serveri kaatui. Manuaalisesta kirjeestämme muodostui ehkä mukavampikin kuin sähköisestä. Asiakaat toivoivat herkkuruokia, hyvää ja tervettä ikää niin ja molemmissa paikoissa kauniita, komeita ja rikkaitakin poikaystäviä. Toteutukseen vaikutti olennaisesti harjoittelupaikkojen asiakkaiden kovin erilainen toimintakyky. Päivätoimintakeskuksessa pelasimme lisäksi adikkaiden kanssa Miina Sillanpää säätiön sivuilta löytyviä muistipelejä. Palveluasumisen asikkaiden kanssa hyödynsimme myös mielenterveysseuraan laatimaa virtuaalista metsäkävelyä. Pyydystimme itikoita sormillamme, mikä herättelikin uneliaampiakin asiakkaitamme.

-Nina ja Teija-







Maria ja Eija Yume Amamissa

Vietimme tiistaina päivän Yume Amamissa, muistisairaiden hoitokodissa, joka oli Marialle tuttu viiden ja puolen vuoden takaiselta kolmen päivän harjoittelujaksolta. Muutamia tuttuja kasvoja asukkaissa näkyikin ja erityisesti yksi rouva ilahtui, kun Maria kertoi muistavansa hänet. Hoitaja alkoi heti vitsailla, että rouva on kuuluisuus ja tästä hänelle näytti tulevan vielä entistä parempi mieli. Japanilaisilla tuntuu olevan koko ajan mielessä pieni hassuttelu ja toisen hyvälle mielelle saattaminen. Puheensorinaa ja naurua on koko ajan ilmassa.

Ohjaajinamme toimivat Senchi ja Miki, jotka ovat olleet harjoittelujaksolla Marian työpaikassa dementiakoti Villa Tapiolassa. Myös muita Villa Tapiolassa vierailleita hoitajia nähtiin päivän aikana. Vielä he osasivat muutaman sanan suomea ja muistelivat harjoittelukokemustaan lämmöllä. Tuttujen keskellä Marialle oli vähän kuin olisi kotiin mennyt! Asukkaiden kanssa saimme harjoitella ikebanaa ja kanji-merkkien tekoa. Estetiikka ja käsillä tekeminen on Japanissa tärkeää. Muistisairailla ihmisillä tuntuvatkin hienomotoriset taidot säilyvän pitkään juuri tällaisten harrastusten takia. Puikoilla syöminenkin onnistuu vielä joillain aika vaikeastikin muistisairailla.

Asukkaat olivat meistä kovin kiinnostuneita ja ilahtuivat kädestä tervehtimisestä, halaamisesta ja osaamistamme muutamista japaninkielen sanoista ja lauseista. Muutama asukas oli itsekin varmasti hoitajien avulla opetellut sanomaan ”päivää”. Mielenkiintoa meitä kohtaan löytyi ja ”Finlando” sanaa saimme kuulla useasti. Koska tarkoituksenamme oli teknologian käyttö vuorovaikutuksessa asukkaiden kanssa, oli meillä suunnitelmia. Näytimme kaksi digitarinaa eli lyhyttä kolmen minuutin videota kahdesta Villa Tapiolan asukkaasta. Tarinat näyttivät olevan asukkaiden mielestä mielenkiintoisia ja ihastelevia ääniä kuuluikin tarinoiden ajan. Esitykset päättyivät raikuviin taputuksiin. You Tubesta soittamamme Emma ja Juokse sinä humma saivat asukkaat heilumaan musiikin tahdissa tuoleissa ja pyörätuoleissa eikä halukkaita tanssijoitakaan ollut vaikea löytää. Musiikin tahdissa alettiin taputtaa ihan pyytämättä. Heittäytyminen ja innostuminen eri asioista vaikuttaa olevan heille luontevaa. Muutama asukas kokeili mukana tuomaamme Memoera-peliä ja siitä hedelmäpeliä, jossa yritetään saada kolmea samaa hedelmää yhtä aikaa esiin. Peliä käytettiin kosketusnäytöllä. Tällaisessa pelissä yhteisen kielen puuttuminen ei haitannut ja muutama asukas uteliaana ja innokkaana painelikin peliä. Kuuntelimme myös hetken Sävel Sirkkua japaninkielellä, mutta silloin yleisöstä tuli toive ”aurora borealis” ja näytimmekin TV:stä kännykän kautta revontulien kuvia jälleen kerran suosionosoitusten raikuessa.


Kokemus Yume Amamissa oli meille kummallekin äärettömän positiivinen ja aika kului kuin siivillä. Hoitajien ja asukkaiden ystävällisyys, huomaavaisuus ja vieraanvaraisuus ovat niitä asioita, joista meillä Suomessa tulisi ottaa mallia. Ihailtavaa on myös silmiinpistävä iloisuus ja innokkuus ja sen avoin näyttäminen. Myös taito lukea toista ihmistä ilman, että osaa montaa sanaa yhteistä kieltä, näyttää kulttuuriin liittyvältä ominaisuudelta. Yume Amamin positiivinen ilmapiiri seurasi meitä koko loppupäivän lämpimänä sisäisenä tunteena. Voimme hyvin kuvitella, miten tunnelma vaikuttaa muistisairaaseen, joka ei ehkä aina muista, mutta tuntee ja kokee.

-Maria ja Eija-

tiistai 28. marraskuuta 2017

Tervetuloillallinen


Rouva Futsimoto joukkoineen kutsui meidät tervetuliaisillalliselle japanilaiseen ravintolaan Restaurant Gankoon Osakan keskustassa. Meidät otettiin sydämellisesti vastaan ja ohjattiin tatamihuoneeseen, jossa kimonoon pukeutunut tarjoilija tarjoili herkkuja vati toisensa jälkeen. Meidän suomalaisten piti mielissämme taas kertailla sisätossujen käyttösäännöt. " Älä vaan mene vessatossuilla tatamiinhuoneeseen" 😊 Vilkas puheensorina täytti huoneen heti tervetulomaljojen jälkeen. "Kamppis", kuten verkostossamme sanotaan (kippis+ kamppai). Keskustelu oli vapautunutta ja varsin epämuodollistakin. Kuulumisten lisäksi vaihdoimme myös ajatuksia suurista oman aikansa vaikuttajista, maidemme pitkäikäisitä arkkiatreista, jotka ovat omalta osaltaan merkittävästi vaikuttaneet kansanterveyteen ja hyvinvointiin. Herra Hinohara ja Arvo Ylppö olivat kumpikin pienestä koostaan huolimatta suurmiehiä, joiden vaikutus ulottui kauas oman maansa ulkopuolelle.


Menu koostui perinteisistä japanilaisita juhlaruuista: tofua, sashimia, rapu-lootuksenjuuri-purjo-tempuraa, sabu-sabua seesami- ja soijakastikkeineen sekä sushia. Tunsimme itsemme todella tervetulleiksi!
-Nina ja Eija-